Ihmisellä pitää olla harrastuksia. Jotenkin vain tuo sana viittaa hartauteen. Harras ihminen osaa Raamatun etuperin ja takaperin. Hänen kanssaan on turha kiistellä kirjoittiko = runoiliko Daavid psalmit. Sipulifani epäilee, että Daavidilla oli apuna haamukirjoittaja. Fundamentalisti ei ymmärrä, että koko Raamattu on kirjakokoelma, ihmisten kirjoittama. Siksi tämä mainio kirja tarjoaa jokaiselle jotakin.
Löysin vaimovainajan Raamatun. Se on englanninkielinen rippilahja, Kanadan Nemekon pyhäkoulusta. Hyvin kirja on kestänyt vuosikymmenet. Ei lainkaan alleviivauksia.
Avasin opuksen sattumanvaraisesti. Löytyi Daavidin psalmi, jossa Herraa verrataan hyvään paimeneen. Kaikki me ihmiset olemme enemmän tai vähemmän eksyksissä. Englanninkielisessä laitoksessa puhutaan, kuinka Herra johdattaa väsyneen matkamiehen "hiljaisten vesien" luo. Hiljaiset vedet. Miten kaunis metafora.
Laiton perintöraamatun takaisin kirjahyllyyn Indian Mythology-teoksen seuraan. Olin saanut osani päivän epistolasta: hiljaiset vedet. Enempää ei ihminen tarvitse.
Aasinsillan kautta palaan harrastuksiin. Sipulifani on aina rakastanut painettua sanaa, kirjoja. Miten ollakaan, kirja kirjalta mielenkiintoiset hengenluomat valtasivat koko huushollin. Bibliofiilistä tuli bibliomaanikko. Mitä omituisempi kirja, sen parempi. Suomalaiseen Wirsi-ja Evankeliumikirjaan vuodelta 1863 0n esilehdelle kirjoitettu: "Edla Amanda Tork on tämän Kirjan oikia omistaja. Joka tämän kirjan varastaa, sitä piru rakastaa." Terveisiä täältä maan pinnalta sinne Taivaan Kartanoihin, Edla. Kirjasi on hyvässä tallessa. Viiden markan sarjassa 1940 ilmestynyt P.G. Wodehousen "Jäähyväiset kissoille" ja samaan kirjaseen sisältyvä Royal Brownin "Rakkauden pujottelumäessä". On verratonta ajankulua: "Apua! huusi vanhanpuoleinen herrasmies. Muuan pää pisti ulos eräästä ikkunasta. "Mitä on tekeillä, Mortimer?" "Täällä sataa kissoja!" "Mitä tyhmyyksiä. Nythän on mitä ihanin ilta, ilmoitti pää ja katosi.
Sipulifanin toinen harrastus on - kuten arvata saattaa - puutarhanhoito. Tämän taiteenlajin oppii vasta kantapään kautta. Kun ensimmäisen kerran istutin sipulinistukkaita, vaimon hilpeydellä ei ollut äärtä ei rajaa. Istutin näet monta penkillistä istukkaat väärinpäin. Aivan uskomattomalta tuntuu Joka kodin puutarhakirjan neuvo perunoiden kasvattamisesta. Itäneet - ei haittaa vaikka olisi puolen metrin valkoisia ituja - potut levitetään kasvimaalle ja päälle ladotaan kolmen tuuman korkuinen läjä hyvin märkiä sanomalehtiä ja päälle kompostia. Syksyllä sitten pottumainen sato korjataan. Uskokoon ken tahtoo.
Kolmas harrastus on Sipulifanilla tutkailla kolmen tyttökissan - Mamma Tipsun, Pönttö-Eemelin ja Mushtin - sielunelämää. Kissa on ihmistä monin verroin viisaampi, arvoituksellisempi ja itsepäisempi. Kissa viskoo häntäänsä vain vihaisena toisin kuin koiruliinitomppelit.
Neljännestä harrastuksesta on viisainta vaieta. Vintin rappusten yläpäässä jököttää hirviö Afrikasta. Tämä kuvatus on isketty täyteen ruostuneita nauloja. Hymy on hyytävä kuin Kalmiston Nestorilla. Luin jostakin selitysoppaasta, että veistos omaa maagisen voiman ja sitä käytetään taikakaluna eli fetissinä. Olen esittänyt otukselle toiveen, että sitten kun lähdön hetki koittaa, niin mieluiten saappaat jalassa äkkilähtö. Sipulifani ei halua eläväksi muumioksi vanhainsäilöttämö Armonlaaksoon.
Aurinko laskee. On aika kastella pottumaa.
Kommentit
Lähetä kommentti